Aika tarkalleen kuukausi on aikaa siihen, kun alkaa taas pikkuisia "bäitä" putkahdella maailmaan. Laitumella kun käy katsomassa uuhia, niin osa on jo niin isomahaisia, että luulisi niiden synnyttävän jo aiemminkin. Musta Liisa-riepukin vain makailee ja huokailee ja katselee vatsaansa. Aika paljon muhkeammat on tämän risteytysuuhen muodot kuin viime kesänä, jolloin se sai vain yhden karitsan. Lammas kantaa 5kk noin karkeasti sanottuna. Ja melko tarkkaan ne laskettuna-aikana homman hoitavat. Karitsoja syntyy tavallisesti 1-4. Nyt on taas jännää kun on niin monta ensikertalaista, että miten niiden kanssa sujuu, käynnistyykö maidon tulo normaalisti ja millaiset äidin vaistot niillä on. Joskus uuhet nimittäin voivat hylkiä heikompia karitsoitaan ja ensikot usein eivät päästä karitsoja heti tissille koska ovat kipeitä synnytyksestä ja utareet ovat arat. Säpinää siis luvassa. Tässä vaiheessa tiineyttä ne alkavat jo kasvattaa hieman utareitaan joten uteliaana käyn kuikuilemassa tuolla jalkovälejä, siitä vähän näkee mitä on odotettavissa. Kaikkihan eivät välttämättä ole tiinehtyneet vaikka pässin kanssa viettivätkin 6 viikkoa onnellista yhteiseloa keväällä. Mitäs tapahtuu niille, jotka eivät karitsoi? Tässä vaiheessa katson vähän enemmän jo sitä uuhen olemusta ja rakennettakin tarkemmin, onko sitä sittenkään syytä jättää jalostukseen. Jos uuhi on kasvanut mielestäni komeaksi, ansaitsee se toki vielä toisen mahdollisuuden. Tämän jälkeen on sitten vain tehtävä niinkuin on tehtävä, lemmikkejä ei ole varaa pitää syömässä ja viemässä tilaa. Voin koettaa tarjota tällaista uuhta jollekulle toiselle joka haluaisi lemmikkilampaita, tai sitten ne vain laitetaan poistolistalle ja ne lähtevät seuraavan teuraskuorman mukana. Tämä on lienee se lihantuotannon nurja puoli, josta joskus kuulee sanottavan, että on julmaa toimintaa. Mutta eläin ei kärsi lopetuksesta kun se hoidetaan asianmukaisesti ja ammattimaisesti. Julmempaa on pitää eläimiä huonoissa oloissa, kenties huonolla hoidolla ja ruoalla ja tätäkin valitettavasti aina joskus tulee ilmi, vaikka suomessa pääsääntöisesti tiloilla tuotantoeläimet hoidetaan asianmukaisesti.
Kamerakin oli pellolla mukana, mutta yllättäen yhtään kuvaa en saanut otettua kun akku olikin lopussa. Odotanpa siis hieman, että vatsat vielä paisuvat suloisen pyöreiksi ja karitsa kuviahan varmasti saatte nähdä pilvin pimein elokuun puolenvälin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti