Lammasrotuja on monen laisia myös täällä suomessa. Ne eroavat toisistaan monin tavoin: ulkonäöltään, kooltaan, väriltään, sikiävyydeltään, kasvunopeudeltaan ja lihassakin on eroja. Ennen kaikkea ne eroavat toisistaan villan laadultaan. Kotoinen suomalainen rotumme Suomenlammas on erityisesti alussa jalostettu villan tuottajaksi. Toki sen lihaakin on aina syöty, mutta käyttötarkoitukselta lampaita pidettiin maalaistaloissa niiden tuottaman villan vuoksi. Suomen toinen oma rotumme, tilallamme kasvatettava Kainuunharmas (Harmas) on hieman harvinaisempi kuin Suomenlammas. Myös se on "villalammas" kuten myös Ahvenanmaanlammas (Affe).
Suomalaisten rotujen villa on nopeakasvuista, pitkäksi kasvavaa ja kiilloltaan hienoa sekä kiharaa. Erilaisia värejä esiintyy, Suomenlampaissa valkoista, mustaa ja ruskeaa. Harmakset ovat usein, kuten nimikin viittaa, harmahtavia. Näissäkin toki esiintyy erilaisia värejä. Pää ja jalat ovat useimmiten mustat, ja niitähän ei keritä koska niiden alueiden villa pysyy lyhyenä. Mutta muutoin väri vaihtelee hyvinkin vaaleasta tumman harmaaseen, jopa mustan/violetin vivahteisiin taikka harvinaistuvaan ruskeaan. Ominaista harmaksen villalle on myös se, että väri vaihtuu liukuvasti itse villapeitteessäkin, se voi olla alta tummempaa ja päältä vaaleampaa ja myös kihartumis asteessa on eroja, on loivempaa kiharaa ja todella säkkärääkin villaa. Käsityölankojen raaka-aineena Suomalaisten rotujen villa on loistavaa raaka-ainetta.
Lampaat keritään kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja syksyllä. Syysvilla on tietysti puhtaampaa, koska lampaat ovat laiduntaneet pitkän kesän ja villa on puhdistunut ulkona. Puolessa vuodessa Harmas kasvattaa ainaki noin 5cm mittaisen villan. Kehruu kelpoista villaa aikuisesta lampaasta saadaan noin reilu kilo kerrallaan. Yleensä mahan alus villat menevät haaskuulle, tai niitä voi käyttää muihin tarkoituksiin, mutta kehruukelpoista se ei ole. Entiseen aikaan lampaat kerittiin käsikeritsimillä, saksilla. Nykyään on hyviä sähkökäyttöisiä kerimäkoneita, joilla ajelu sujuu nopeasti ja siististi. Eläin itse oppii nauttimaan tapahtumasta. Jo muutaman ajelukerran jälkeen se muistaa, että keriminen on mukavaa puuhaa ja olo sen jälkeen helppo ja vilpoinen. Keriminen suoritetaan ennenkaikkea lampaan hyvinvoinnin vuoksi, mutta koska villa on hyvää, se toki käytetään hyödyksi. Myös villan laadun vuoksi keriminen kannattaa tehdä kahdesti vuodessa. Näin saadaan puhtaampaa ja parempaa villaa. Eläinsuojelulaki määrää, että lampaat on ajeltava vähintään kerran vuodessa, mutta tällöin usein villa ehtii jo pilaantua käyttökelvottomaksi, se mm. alkaa huopaantua ja on todella likaista.
Miten itse toimin? Otan eläimen kerrallaan kerintätelineeseen, jossa se seisoo päästään kiinni sidottuna. Nypin käsin ja harjaan juuriharjalla enimmät irtoroskat pois (oljen pätkät joita käytetään alusina) ja sitten hurautan villat pois koneella, tähän menee itselläni aikaa noin kymmenen minuuttia per Bää. Samalla jo lajittelen villat: ajan ensin selän ja kyljet, joissa on hyvä villa ja heitän ne puhdistetulle lattialle omaan läjäänsä. Sitten ajelen mahan alusen ja rinnan, joiden villat menevät toiseen kasaan. Lopuksi vielä niskasta hyvät villat pois. Samalla kerralla hoidetaan myös lampaan sorkat, jotka lyhennetään leikkureilla sopivan mittaiseksi, ne kun kasvaisivat muutoin liian pitkiksi ja vaivaisivat eläintä. Samalla on hyvä myös antaa mahdollinen sisä-ja ulkoloislääkintä kun lammas on kiinni, näin sitä ei tarvitse turhaan stressata ylimääräisillä kiinni otoilla.
Nypin villoista mahdolliset roskat pois, säkitän ne ilmavasti ja sitten kun kaikki eläimet on keritty, toimitan villat kehräämölle josta saan aikanaan tilaamiani tuotteita. Sukkalankaa, hahtuvalankaa, hahtuvaa eli esilankaa jne. On ihanaa saada valmiit tuotteet omien lampaiden villoista, se on palkinto tehdystä työstä ja hyvillä mielin myyn näitä lankoja eteenpäin kun tiedän tarkalleen mistä ne ovat peräisin.
Hyvän villan tuottaminen ei ole pelkästään sitä, että sopivan rotuisesta lampaasta keritään villat pois. Laatuun vaikutetaan koko lampaan elin ikä. Oikeanlainen ruokinta, vitamiinit ja kivennäis- sekä hivenaineet on oltava tasapainossa. Puutostilat näkyvät villan laadussa mm. kiillottomuutena tai heikkona villan kasvuna. Ulkoloiset (väiveet) taas aiheuttavat kutinaa jolloin lammas hankaa itseään ja näin ollen villojaan karsinarakenteisiin. Myös hyvä kuivitus on kaiken a ja o. Kun lampaiden karsinat pidetään hyvällä olkikuivituksella puhtaina ja kuivina, myös villa pysyy hyvänä, pahnoja ei myöskään sovi heitellä lampaiden päälle kuivikkeita levittäessään.
Taljat taas ovat muokattuja lampaan/karitsan nahkoja. Tämä tuote saadaan vain ja ainoastaan silloin, kun eläin teurastetaan. Teurastamo nylkee eläimen, talja suolataan ja se toimitetaan muokkaamolle jossa se pestään ja muokataan pehmeäksi ja puhtaaksi. Harmaksista tulee hienoja taljoja, sillä niissä vaihtelevat useat värisävyt ja ne ovat kiilloltaan hienoja ja todella pehmeitä. Nykyään taljoja suositellaan taas esimerkiksi vauvoille vaunuihin nukkuma-alustoiksi, sillä on tutkittua tietoa siitä että näin voitaisiin vähentää allergioiden syntymistä. Ja sisustuksessahan kotimainen lampaantalja on aina suosittu ja tykätty.
Jos sinua kiinnostavat langat käsitöiden materiaalina, raakavilla omaan käyttöön, huovutus villaksi taikka valmiit taljat niin otahan rohkeasti yhteyttä. Tilan Facebook -sivuillakin kertoilen myytävistä tuotteista aina kun niitä on saatavilla.
