Kevät töitä lampolassa

Hirvensalmella on kevät jo pitkällä. Lunta ei käytännössä ole enään yhtään, eipä silti että sitä olisi juuri koko talvena edes ollutkaan. Talvi oli lyhyt, muutaman kuukauden mittainen, muutamia pakkasia ja sen verran lunta että voi sanoa sitä nähneensä. Lappilais taustaisena tällaiset talvet tuntuvat tuskastuttavilta, ikäänkuin joku vaihe jäisi väliin, niinkuin eläisi pitkää syksyä liian pitkään. No huonossa on aina jotain hyvää. Tilapäismajoituksessa oleville lampaille jotka asuivat talven uuden lampolan yhteyteen tulevassa heinäladossa leudot kelit sattuivat hyvin, vedet pysyivät sulana eikä lisäruokintaa juurikaan tarvittu eläinten "lämmittämiseen". Paksu villahan näillä kaikilla oli jotka tässä vajassa majoittuivat. Lammas pärjää loistavasti viileässä kunhan sillä on kuivat aluset ja tuulen ja sateensuoja jolloin villa pysyy kuivana. Kun vielä korsirehua on vapaasti tarjolla ne oleskelevat tyytyväisinä mammuttiturkkiensa suojissa. Mutta nyt on kevät ja villoista on päästävä, tätä haluavat niin lampaat kuin emäntäkin ja niin vaatii myös eläinsuojelulaki sekä EU:n eläinten hyvinvointi direktiivi. Niinpä oli taas aika kaivaa kerimäkone esille, öljytä terät ja alkaa töihin.

Lampaat on hyvä keriä kaksi kertaa vuodessa. Syysvillat ovat yleensä ne laadukkaammat ja puhtaat, jotka saa pienellä vaivalla puhdistettua ja lähetettyä kehräämölle. Niistä saa sitten käsityön ystäville villalankoja. Itsekkin olen lankoja jo päässyt teettämään ja myymään ja ystäväni ja sukulaiseni ovat niistä neuloneet sukkia ja puseroita ja ihania on tullut. Itse en oikein ole käsityöihmisiä. Kyllä joskus olen jotain tehnyt, mutta kärsivällisyys ei tahdo riittää paikallaan istumiseen. Mieluiten pistän siis langat maailmalle ja ihailen sitten valmiita lopputuloksia. Kahdesti vuodessa kerimisestä on hyötyä myös eläimelle itselleen. Sen iho pysyy paremmassa kunnossa ja sen on mukavampi olla. Lisäksi villa on myös laadukkaampaa. Tuo yllämainitsemani EU-direktiivi myös velvoittaa tähän kaksikertaa vuodessa kerimiseen.

Vanhempien lampaiden kanssa touhu sujuu aivan mukavasti. Ne tietävät että kone ei ole hirviö kovasta äänestä huolimatta ja ehkäpä myös muistavat sen autuaan olotilan mikä kerintää seuraa, kun pääsee eroon hiostavista vanhoista villoista ja saa heilua nakupellenä. Pässikin kummasti tykkää ja innostuu kun sille keväällä lykkää lauman vasta ajeltuja paljaspyllyisiä uuhia:D

Nuoret eläimet joita ei ole aiemmin keritty ovat oma lukunsa, tänäkin keväänä olen jo monta syvää huokausta huokaissut, monta ärräpäätä päästellyt ja hermoni menettänyt. Voi sitä kiemurtelua ja pyristelyä ja sätkyukkomaista hyppelyä kun arimpia niistä koetat alkaa kerimään, varsinkin jos paikalla ei ole avustajaa pitelemässä eläintä kaverina. Kyllä isännän kanssa yhdestä suusta totesimme että kerintä on yksi niistä töistä jotka ulkoistamme ensi tilassa. Kun eläinmäärä kasvaa on varmaa, että tilallemme saa saapua ammattimainen keritsijä jolta homma käy käden käänteessä. Kun minä saan aikaa tuhrattua yhteen lampaaseen 20-30minuuttia, ammattilainen hoitaa yhden eläimen muutamassa minuutissa. Lisäksi keritseminen on aikalailla selänpäälle käyvää hommaa, asento on kumara ja oma alaselkäni on sen verran oirehtiva että kovin suurta laumaa en pysty ajelemaan. Maksimissaan neljä lammasta päivässä ja sen jälkeen kävelen kuin vanha eukko. Vielähän tuolla tuota urakkaa olisi jäljellä, mutta voiton puolella aletaan jo olla ja pian saan taas lähettää villasäkit kehräämölle ja alkaa odottelemaan uutta erää ihanan pehmoisia lankoja saapuvaksi.

 Tällaisessa kerimätelineessä on kätevää keriä
lammas seisovassa asennossa. Sen pää menee läpi etuseinässä olevasta aukosta eikä se pääse karkaamaan siitä kun aukko on sopivan kokoinen. Tällä risteytysuuhella on tosi muhkea villa ja valitettavasti jo niin likainen ja huopunut ettei siitä enään ollut käsityövillaksi. Mutta eläimen olo helpottuu huomattavasti kun se pääsee paksusta turkistaan eroon.

Sähkökäyttöisellä kerimäkoneella työ käy joutusasti ja kivuttomasti ja jälki on siistiä kunhan vain koneen terät ovat kunnossa. Konetta on huollettava ja teriä öljyttävä säännöllisesti. Puhdasta villaa kone leikkaa todella kevyesti ja helposti. Sensijaan joskus, kun lampaan pohjavilla on oikein rasvainen ja villa likaantunutta tulee ongelmia ja teriä joutuu pesemään usein kesken kerinnänkin.