Opiskelua ja markkinointia

Syyskuu. Syksy. Opinnot starttaavat maanantaina mielenkiintoisella aiheella: Lammastalouden jaksolla. Lähdemme Inkilänhoviin opiskelemaan kerintää, sorkkien hoitoa ja paimenkoiran käyttöä lampaiden paimennuksessa. Olen enemmän kuin innoissani! Olenhan mie nuita omia jo kerinyt alusta asti, mutta on mielenkiintoista saada siihen ihan opetusta, nähdä erilaisia tyylejä, opetella ergonomisuutta ja saada kokeilla erilaista konetta (joka oletettavasti on tehokkaampi kuin omani). Oman koneen kanssa on ollut ongelmia alusta asti. Osittain siksi, että kaikki on pitänyt opetella kantapään kautta, mutta osittain myös siksi, että se on melko pieni tehoinen (200W) kun taas monet paremmat koneet ovat yli puolta tehokkaampia ja olen melko vakuuttunut siitä, että tuo oma koneeni on juuri se "maanantaipäivän kappale". Kerimäkoneessa on sellainen säätöruuvi, jolla terien kireyttä säädetään. Oman koneeni kanssa käy keriessä aina niin, että hetken kone toimii kuin unelma. Yhden tai viimeistään kahden lampaan jälkeen tilanne on se, että ruuvia on pakko kiristää äärimmilleen, että se vielä leikkaa villan ja sitten kun ollaan täällä ääri asennoissa, niin kone kuumenee liikaa ja poks, se sammuu. Sitten pitää odotella että koneen moottori jäähtyy jne. Teriä saa vaihtaa terävämpiin tämän tästä, koska jos ne ovat hiemankaan tylsyneet, ei koneen teho enään riitä. Olen niin hermojen menetyksen partaalla. Tänä syksynä kerittäviä on 35 joista 10 olen ajellut. Urakkaa on vielä siis melkoisesti jäljellä. Luulin, että seuraava investointi olisi vihdoin se vaaka, jolla saa punnittua teuraspässit ja isotkin eläimet, mutta näyttää vahvasti siltä, että minun on sijoitettava noin 500 euroa (vähintään) uuteen keritsimeen jos meinaan selviytyä tervejärkisenä ja saada lampaat ajeltua ennen talven tuloa. Toinen vaihtoehto on toki tilata ammattilainen paikalle. Vironpojat hoitelevat katraan hetkessä. Ammattilaisella touhuun menee huippuvehkeillä ja rautaisella kokemuksella pari minuuttia per päkätti kun itse turaan vähintään sen 15 minuuttia yhden kanssa. Pieni ero.

No, nyt on kymmenen pässin villat tuolla levällään lampolan lattialla odottamassa lajittelua. Niistä poistan enimmät isot roskat ja otan eroon likaiset lyhyet mahanalus- ja persvillat. Loput hyvät ja pitkät pakkaan paperisäkkeihin odottamaan taas kehräämölle lähtöä. Langoille on ollut ilahduttavan paljon kysyntää. Tähän asti olen myynyt kaiken jo "etukäteen" varausten perusteella. Nytkin odotan keväällä lähetettyjä villoja takaisin kehräämö Christinalta - johon olen ollut suunnattoman tyytyväinen - ja ne langat on käytännössä jo myyty. Pieniä eriä saattaa vielä olla vapaana joten kannattaa kysellä, tai vähintäänkin varata omansa jo seuraavasta satsista. Monelta käsitöitä tekevältä olen saanut hyvää palautetta langan laadusta. Tästä kiitos ammattitaitoiselle kehräämölle ja omille Kainuunharmaksilleni joiden villa on loistavaa raaka-ainetta käsityölankoihin. Palautetta on myös tullut siitä, että on mukavaa kun saa "lähivilloja" joiden alkuperä on tiedossa ja voi luottaa siihen, että tuote on taatusti 100% kotimainen.

Mielessäni on alusta saakka kangastellut haave, että saisin villoja, villatuotteita ja lankoja myytyä paikallisille ammattilaisille, jotka tekevät tuotteita myyntiin. Tähän ei vain ole vielä raaka-aine riittänyt. Ajatuksena on tarjota näille käsityöläisille sitä, mitä he tarvivat ja haluavat. Otan mielelläni vastaan ideoita ja pyyntöjä siitä, millaista lankaa, hahtuvaa tai huovutusvillaa kukin haluaa ja teetän tuotteet sen mukaan. Myös raakavillaa on aikomus myydä, eräs tuttavani esimerkiksi osaa itse kehrätä ja haluaa siihen tarkoitukseen soveltuvaa villaa omaan käyttöönsä. Myös pienille markkinoille olisi mukava päästä myymään oman tilan tuotteita: lankoja, taljoja, lihaa ja lihajalosteita kuten säilykkeitä. Nämä ovat tulevaisuuden ajatuksia. Ensin pitää saada määrää sen verran paljon, että on mitä myydä. Tämän hetken markkinointi on todellakin kulkenut mukavasti suoraan ihmiseltä toiselle. Taljatkin menivät jo ennakko varausten perusteella. Marraskuussa teurastettavien pässien taljat tulevat myyntiin ensivuonna toivottavasti helmikuun paikkeilla ja näiden pässien lihat on oikeastaan jo myyty. Otamme karitsanlihasta vastaan ennakkovarauksia ja näiden mukaan toimitamme puolikkaat tai kokonaiset paloiteltuna asiakkaille. Tämän hetkinen tilanne on se, että marraskuun satsista on 80% jo myyty. Mukavia kommentteja on tullut. Eniten mieltä lämmitti kun eräs asiakkaamme oli valmistanut lihasta aterian vanhemmilleen, joilla oli todella isot ennakkoluulot "villalle maistuvasta lampaan lihasta". Aterian jälkeen ennakkoluulot olivat haihtuneet ja asiakas tilasi lisää lihaa koska vanhemmatkin ihastuivat siihen niin kovasti. Onhan karitsassa oma makunsa, tottakai. Ei se maistu samalle kuin sika, nauta tai broileri. Mutta onhan hirvessäkin oma makunsa. Tähänhän eri eläinten lihasta nauttiminen juuri perustuu, vaihteluun. Kotimainen karitsanliha on mureaa ja maukasta, eikä se maistu villalle. Eläimet teurastetaan ja paloitellaan ammattimaisesti ja elintarvikehygieenisesti tarkan valvonnan alla. Eläinlääkäri tarkistaa jokaisen ruhon ja eläinten mukana lähtee tilalta teurastamolle tarkat tiedot kustakin eläimestä ja mm. siitä onko sitä elämän aikana lääkitty ja jos on, niin miten ja millä aineella ja koska lääke on anettu. Näin varmistutaan siitä, että mahdollinen lääkeaine on ehtinyt poistua eläimen elimistöstä ennen teurastusta. Paloitellut lihat pakataan jo siellä, missä lihat käsitellään ja ne toimitetaan kylmäkuljetuksena muutaman päivän kuluttua teurastuksesta jo takaisin meille, meillä ne odottavat isossa kylmiössä (tai pakastimessa jos asiakkaan kanssa on sovittu pakastuksesta) asiakasta. Osa hakee lihat itse, osalle viemme ne. Ihan tilanteen mukaan. Tämä oli keväällä toimiva ratkaisu ja kylmäketju katkeamaton.

Mutta vielä tuosta opiskelusta muutama sana. Olen iloinen, että pääsin tässä vaiheessa opiskelemaan tuotantoeläinten hoidon ammattitutkintoa. Joulukuussa opiskelu päättyy ja silloin pitäisi valmistua ja saada paperit kouraan. Opinnoista on valtavasti hyötyä, sillä ne painottuvat paljon tilanpidon talouden hallintaan, yrittäjyyteen ja markkinointiin. Teemme mm. opintojen aikana oman liiketoiminta suunnitelman ja tietysti perehdymme "omiin" eläinlajeihimme suunnittelemalla niille jalostusohjelmat ja ruokintasuunnitelmat. Kaikki todella hyödyllistä ja arvokasta tietoa. Ammattilaista tietysti voi, ja kannattaa, käyttää apuna jatkossakin. Itse olin keväällä jo yhteydessä alueemme lammasneuvojaan ja suunnitelmissa on nyt syksyllä käyttää hänen palvelujaan miettimällä yhdessä juuri esimerkiksi jalostussuuntaa ja meille sopivia ruokintamuotoja. Nämä kaikkihan lähtevät liikkeelle niistä resursseista joita tilalla itsellään on käytettävissä. Ensin katsotaan läpi itse tuotetut rehut ja niiden pohjalta aletaan laskea ja suunnitella ruokintaa, joka on sopiva jokaiselle eläinryhmälle erikseen kuhunkin tuotantovaiheeseen. Mielenkiintoista.

Mielenkiintoista on myös seurata taas karitsojen kasvua ja leikkiä laitumella. Vielä on onneksi ollut lämpimiä ilmoja eikä ole juurikaan sadellut. Eilen illalla tavoitin laitumelta aika hauskan viisikon. Emä kulki edellä ja neljä karitsaa perässä (joista kaksi ei ollut edes sen omia). Kaksi etummaista karitsaa roikkui tississä kiinni. Samalla kun emä kulki eteenpäin, nämä kaksi veijaria imivät samalla takajalkojen välistä. On siinä uuhella aika rankka pesti. Nauratti katsoa, mutta kateeksi ei käynyt:)

Pässit kotiin

Haimme pikkuisen kymmenen pässin laumamme jo kotipihan suojiin kesälaitumelta. Samalla suoritin jo syyskerinnän niille. Sain läjän puhtaita villoja ja nyt teuraspässit ehtivät vielä kasvattaa sopivasti villaa niin saadaan niistä taas hienot taljat myytäväksi. Kesälaitumelta alkoi jo ruoka loppua. Nyt ne saavat kaluta vielä aitantauksen pellon ja siihen on helppo antaa niille lisäruokaa. Teuraskuorma on tarkoitus laittaa marraskuulla, joten varattavissa on taas karitsanlihaa. Kuvissa isäpässit Vesti ja Lari ja osa karitsoista jotka ovat siis maaliskuussa syntyneitä.