Tiesittekö miten tärkeää on hyvän säilörehun tuottaminen? Mie tiesin, mutta neuvojan pitämässä ruokinta-aiheisessa koulutuksessa eilen se tieto oikein kirkastui minulle. Sain semmoisen valaistumisen kokemuksen, kirkastuksen. Eikä vähiten siksi, että alueemme Lammasneuvoja Heltelän Sari on valtavan värikäs ja esiintymistaitoinen persoona. Sarin kertomana varmaan lantapatterin perustaminenkin kuulostaa maailman mielenkiintoisimmalta asialta. Olisikohan osuutta asiaan teatteriharrastuksella ja komediennen luonteella. Sieltä tulee kuulkaa tiukkaa asiatietoa värikkäin sanankääntein.
Hyvä säilörehu: "Kimpale kultaa, vai paketillinen paskaa?" ja "Aikainen lintu saa madon, viljelijä sulavan sadon." Tietoa, tietoa, tietoa. Valtavasti uutta, vanhaa, kertausta, hiomista ja viilaamista.
Mitäkö opin? No sen jälleen kerran teroitettuna, että hyvän säilörehun tekoon kannattaa ihan oikeasti panostaa. Kun pellot on kunnossa, maaperä tutkittu, oikein lannoitettu ja hyvällä seoksella kylvetty niin sittenpä sinne pellolle on mentävä ajoissa! Lammas on nimittäin lehden syöjä, ei korren syöjä. Mitä sulavampi rehu ja mitä valkuaispitoisempi, sen vähemmän tarvii kaupasta ostaa kallista säkkitavaraa (=valkuaisrehua). Mitä sulavampaa ja maittavampaa, sitä enemmän lammas syö. Ja mitä enemmän lammas syö, sitä parempi. Se jos mikä, on kuulkaa taidetta. Että sato onnistuu niinkuin viimeisen päälle. Ja kun kuitenkin aina on niitä peräpellon lohkoja siellä kuusikon takana, joiden korjuu myöhästyy ja sato on kortisempaa, niin siitähän päästäänkin sitten sujuvasti suunnittelemaan ruokintaa. Säilörehu on siis sitä, mikä nykyään tosi usein tehdään niihin pyöröpaaleihin. Ne ovat niitä valkoisia traktorin munia peltojen reunoilla. Nurmi niitetään silppurilla aikaisessa vaiheessa, siis paljon ennen kuin kuivaheinä tehdään. Sekaan laitetaan jotain säilöntä ainetta, joka estää rehun pilaantumisen (tutuin ja käytetyin lienee AIV-liuos) ja ympärille kääritään monta kerrosta muovia, joka estää sen, ettei rehu pääse ilman kanssa kosketuksiin ja ala pilaantua. Toinen vaihtoehtohan on tehdä rehu ns. aumaan, johon se poljetaan traktroilla tiukkaan ja peitetään. Sitten ilmojen kylmettyä, aumaa aletaan purkamaan reunasta järjestelmällisesti edeten. Valmiista rehusta otetaan rehunäytteet, jotka tutkitaan laboratoriossa. Näin saadaan selville mitä eläimille syötetään. Reuhsta lasketaan monia erilaisia arvoja mm. kuiva-aine pitoisuus, valkuaisarvo märehtijöille, rehun D-arvo (sulavuus) ja syönti-indeksi joka kuvaa sitä, miten maittavaa rehu eläimille on. Myös monia muita asioita mitataan kuten kivennäis-ja hivenaineiden määrää, kalsiumia ja fosforia, rehumassan PH-arvo, haihtuvien rasvahappojen osuus ja liukoisen typen osuus kokonais typestä.
Kun tiedetään mitä eläimille syötetään, vältetään turhan teollisen rehun osto ja siitähän tulee säästöjä ja kannattavuutta toimintaan. Lisäksi vältytään ruokinnasta aiheutuvien terveysongelmien syntymiseltä kun voidaan korjata kivennäisaine puutteet ym. Ja kun sitä rehua on monen laista, monelta eri pellolta, niin voidaan suunnitella missä vaiheessa mitäkin rehua syötetään eläimille.
Se ei mene ihan niin, että lampaille annetaan vain "heinää". Lampailla on vuoden aikana monta erilaista tuotosvaihetta elämässään: on joutilaita, siitospässejä, kasvavia karitsoja, tiineenä olevia uuhia ja karitsoineita uuhia jotka imettävät. Jokainen ryhmä tarvitsee omanlaistansa ruokintaa voidakseen hyvin, pysyäkseen sopivassa kunnossa ja tuottaakseen hyvin. Tätä kutsutaan lammastaloudeksi:) Kun minulla on hyvinvoiva uuhi, joka saa riittävästi ruokaa ennen karitsointia, sen karitsat syntyvät vahvoina ja terveinä, nämä vahvat karitsat lähtevät kasvamaan hyvin, koska emo saa parasta ruokaa imettäessään, joten karitsat saavat riittävästi maitoa. Ja kun näille pikkupässeille ja uuhille aletaan antamaan oikeanlaista ruokaa heti alusta alkaen, ne kasvavat kohinalla ja saavuttavat teuraspainon nopeammin ja niissä on enemmän lihaa syötäväksi rasvan sijaan ja avot, lampuri on tyytyväinen kun näitä vauveleita ei tarvitse kasvatella tolkuttoman kauaa ennenkuin niistä saadaan palkaa työlle, tiliä.
Tässä päivän anti lyhyesti ja ytimekkäästi. Seitsemän tunnin puhetulva tiivistettynä, olkaa hyvä.
Mie uppoudun nyt ruokintasuunnitelmien tekoon ja alan laskeskelemaan yhteen valkuaisia ja fosforeita. Mukavaa päivää teistä jokaiselle, mitä sitten ikinä teettekin.
