Vastahan ne karitsat syntyivät, no oikeasti ihan vasta, kolmisen kuukautta sitten. Lampaan elämässä se aika rientää aika nopsaan. Tuli aika vieroittaa karitsat emoistaan. Ensin otettiin pässipojat pois omaan ryhmäkarsinaansa. 15 pientä-suurta pässiä. Sitten parin päivän päästä uuhikaritsatkin omaan lokoseensa. Voi sitä huutoa ja parkua. Vuorokauden verran äää ja mää ja bäää. Sitten hiljaisuus ja rauha (no okei, ruokinta aikaan älytön meteli joka päivä ts. kahdesti päivässä). Siinä ajassa karitsat totes, että tämähän on ihan jees: paljon tilaa, paljon ruokaa ja paljon kavereita joitten kanssa voi hyppiä olkikasoissa ja puskea ja riehua eikä ketään kieltämässä tai komentamassa. Mammatki huomas että huh huijjaa, taas on pesue kasvatettu maailmalle (seinän taakse) ja tässähän voi vaikka levätä rauhassa ja syödä ilman, että joku roikkuu kokoajan tississä kiinni. Tänä vuonna osa uuhista oli vielä niin tuhdissa maidossa vieroituksen koittaessa (kuka laski ajankohdat ja ruokinnat? Minä), että ei auttanut muu, kuin lypsää ne käsin tyhjäksi parin päivän kuluttua vieroituksesta. Hmm, mitä siitä sain? Nasevia potkuja, selkäni kipeäksi kyykkimisestä, käteeni krampin ja monia litroja uuhenmaitoa pakasteeseen tulevia karitsoja varten. Olisihan sen voinut toki itsekkin käyttää, mutta en viitsinyt, kun ei tuo lypsytyö sujunut kovin hygieenisesti. Sen verran uuhet tanssivat ja pomppivat lypsäessä. Hyvää pannaria olis varmasti tullut tai juustomaitoa ainakin, mutta ompahan hätävara pakastimessa tuleville rääpäleille.
Suomessakin on jo pari tilaa, jotka tuottavat lampaan maitoa. Näillä tiloilla on kuitenkin lypsyyn jalostettua rotua. Meidän Texelit olivat suhteellisen helppoja lypsää, niillä on isommat vetimet. Mutta Kainuunharmaksilla valtaosasta on niin pienet nipukat, että niistä sai otteen vain peukalon ja keskisormen pään väliin. Siitä kun vajaan litran heruttelee niin kyllä käsi kiittää ja kumartaa. Lisäksi tuo kyykyllään olo ei ole omalle selälleni se paras mahdollinen asento, siinä kun alaselän lihakset ovat äärimmäisessä venytyksessä kokoajan. Mutta tästäkin selvittiin yhteistyöllä ja rauhallisuudella. (Joka oli kyllä välillä koetuksella. Osa uuhista oli sitä mieltä, että tämähän nyt ei ole kertakaikkiaan kivaa ollenkaan eivätkä ne suinkaan seisoneet kiltisti paikallaan.) Kädet tuli kuitenkin rasvattua kunnolla, sillä käytin ehkä noin puoli tuubillista helosania ja lisäksi lampaan maito on tosi rasvaista.
Onhan tässä tullut viimeaikoina lypsettyä muutenkin, lehmiä nimittäin. Suoritin opintoni päätökseen (Tuotantoeläinten hoidon ja hyvinvoinnin ammattitutkinto) ja siihen kuului lypsykarja lampaiden lisäksi. Niinpä tein työharjoittelua tuttavien maatilalla ja annoin näyttökokeen siellä. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa navettaankin.
Nyt on enään pieni rypistys jäljellä ennen joulun odotusta: Teuraskuorma lähtee keskiviikko iltana ja siihen on paperityöt ja hommat lähes valmiina. Sitten jaetaan lihat asiakkaille ja tämän jälkeen saakin laskeutua viettämään ihanaa tavallista arkea lampolassa ja kotona. Niin ja odottamaan joulua ja talvea ja tulevaa Lapin matkaa jolun pyhien jälkeen. Pääsen pitkästä aikaa käymään kotonani Muoniossa. I-HA-NAA!
