Koska kerran inhoan pakkaamista niin miksi sitten pakkasin ollenkaan, nimittäin sinne Farmari-reissua varten? Sain tietysti pakattua. Naisen pitää tehdä mitä naisen pitää tehdä. Tarkkaan ja harkiten, kaiken mahtumaan pikkuruiseen motskarin sivulaukkuun. Oli vaihto vaatetta ja vähän naisellista hömpötystäki mukana ja Blim: Sairastuin seuraavana yönä. Aivan loistavaa. Sen kerran kun olisi ollut hiukan lomaa tiedossa, kaikki järjestettynä (eläintenhoito, yösija, suunnitelmat) niin eihän siitä mitään tule. No, sainhan vastineeksi maata viikonverran kuumeessa, eikö se nyt yhden maatalousnäyttelyreissun voita mennen tullen ja palatessa, vai mitä. Voihan senkin ottaa loman kannalta. Ruoka kannetaan eteen (paitsi se ei maistu), nukkua saa niin paljon kuin huvittaa (paitsi uni ei tule) ja kerrankin on aikaa lukea ja kirjoittaa mielinmäärin (paitsi päätä särkee kokoajan niin kovaa että hulluksi meinaa tulla). No nyt on homma menossa parempaan suuntaan toivonmukaan ja pääsee pikkuhiljaa palailemaan takaisin arkeen. Siinä ehti mukavasti maatessaan murehtia tulevat elokuiset karitsoinnit, uuhien siirrot laitumelta karitsointia varten sisätiloihin valvovan silmän alle ja KÄÄK, tässä vaiheessa kesää ja kunnonkin sairastumisen takia totaalisesti romahdettua muistaa, että lampola on edelleen tyhjentämättä talven jäljiltä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää jne. Joten kunhan hieman tokenen tästä, on talikko hommia odotettavissa - raskaita semmoisia. Vanhan kivinavetan sisätiloista on nimittäin talven aikana kertynyt kuivikepohja mätettävä käsipelillä ulos. Ja on muuten tiukkaa tavaraa, voin kertoa.
Hommahan lampaitten kanssa toimii niin, että aluksi lattialle laitetaan kerros olkea kuivikkeeksi syksyllä (pohjalle hieman purua tai turvettakin lattiaa vasten) ja sitten kun lampaat niissä ryhmäkarsinoissaan oleskelevat, niin olkikuiviketta lisätään aina puhdas kerros entisen päälle useamman kerran viikossa, tarpeen mukaan jotta pinta pysyy kuivana. Virtsa ja papanat painuvat alemmas ja kerros tiivistyy aina sitä mukaa kun eläimet sen päällä kävelevät ja makaavat. Tästä syntyy nk. kestopehku eli lantapatteri joka alkaa jo talven aikana "palaa" altapäin ja tuottaa lämpöä. Käytäntö on kätevä koska yleensä lampolat ovat kylmälampoloita, tällöin makuualusta on lämmin ja joustava ja kuivakin se on, koska päällimmäisenä on aina se puhdas olkikerros. Isoissa lampoloissa tyhjennys sujuu sitten kesällä laidunkauden aikaan koneellisesti kun on isot hallit, ja sellainen systeemi meillekkin tulee siihen "oikeaan" lampolaan. Vaan eipä ole vielä. Navetan sisätiloissa odottaa monenkymmenen sentin kerrokset tiukkaan poljettua tavaraa jonka mätän talikolla oviaukossa odottavaan traktorin kauhaan tai kottikärryihin pässikarsinasta. Jos joku vielä ihmettelee eikö olisi helpompaa siivota useammin talvella kuin kerran kesällä niin on siihen toinenkin syy: terveydellinen. Ei omani (voi selkä parkaa jo tässä vaiheessa) vaan lampaiden. Nimittäin tätä kestopehku -pohjaa ei saa mennä kesken talven pöyhimään ja kaivelemaan. Se voi pahimmillaan herättää siellä mahdollisesti muhivat bakteerit joita esiintyy muuten myös maaperässä ja nämä samaiset taas aiheuttavat eläimille sen kohtalokkaan klostridioositulehduksen johon eläin pahimmillaan menehtyy nopeasti eikä apua ole. Mutta eipähän tarvi edelleenkään lähteä sinne punttisalille kun on muutakin tekemistä. Jos jollakulla tulee aika pitkäksi niin tervetuloa meille sonnanmättöön, kahvit tarjotaan kyllä ja hyvää seuraa:D
Ja Bestikselleni - sielunsiskolle - kiitoksia viihdyttävistä kirjoista joita kannoit luettavakseni. Yhden olen saanut pääkipujen lomassa luettua. Jos löydätte kirjan joka kertoo noituudesta ja siihen on lisätty kunnon annos romantiikkaa ja jännitystä mukaan niin iskekää kiinni, kesäviihdykettä pokkarimuodossa - kippis.
(Se oli lasillinen mustaherukka mehua).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti