Kuvasatoa laitumelta

Sain kameran akun ladattua ja illalla kun oli kaunis ilma, hipsin kameran kanssa uuhilaitumelle. Tässä muutamia otoksia jakoon.

 Kuvassa on Kainuunharmasuuhi P.Haituva, se on nyt puolitoista vuotias ja karitsoi ensimmäisen kerran elokuussa. Kyllä tuolla vatsassa muutama pieni taitaa olla.

 Liisa on risteytys. Sen emä on liharotuinen Texel ja isä suomenlammas. Liisa karitsoi toista kertaa tänä syksynä, nyt taitaa mahassa olla muutakin kuin vain yksi pässi-poika kuten viimekesänä, joka muuten syntyi juuri sinä päivänä kun olimme heinätöissä. Pässi sai nimekseen Heinämies.

 Tässä kuvassa kainuunharmasuuhi Ramona maaliskuussa syntyneen tyttärensä kanssa, joka on nimeltään Salla. Ramona on oman Lapin Mummini nimikko uuhi ja siksi ristin sen uuhikaritsan Mummini kotikylän nimellä. (Mummin  koti jäi sodassa vanhan Sallan puolelle)

 Lammas on terve kun se joko syö tai märehtii (tai nukkuu). Leuat ovat likkeessä uskomattoman paljon. Mikä ihanampaa kuin maata ruokapöydässä ison mahan vieressä ja syödä samalla kuin lepää:)

 Harmasuuhi M.Pisara on ensimmäisiä lampaitamme, tässä se on keväisen karitsansa P.Tihkun kanssa. Jos ihmettelette miksi lampaan etunimen edessä on joku kirjain, se tarkoittaa näillä  Harmaksilla isälinjaa, eli sitä, mistä linjasta isäpässi on. Näin saadaan erotettua linjat toisistaan ja pystytään paremmin välttämään sukusiitosta tässä harvinaistuneessa rodussa.

 Tämä sieltä laitumelta löytyi: Kartioakankaali. Se on myös harvinaistuva laji teholaidunnukseen siirtymisen vuoksi. Meillä pellot ovat vanhoja perinnelaitumia, joilla karjaa on laidunnettu jo varmaan 100 vuotta sitten. Nyt kun lampaat ovat muutaman kesän laiduntaneet näitä samoja hakamaita, alkaa esiin putkahdella mielenkiintoisia perinnekasveja.

 Laura-lampaalla on hauska kuvio leuan alla, tosin värityksensä perusteella sen erottaa muusta laumastamme muutenkin helposti. Toisaalta kovin helposti sitä ei aina laitumelta löydä. Siellä missä muut lampaat ovat, niin Laura ei ole. Se on lammas, joka kulkee omia polkujaan. Sattumoisin yksi lempiuuhistani. Lempeä mutta itsenäinen tallustaja, joka vähät välittää ympäristön sanelemista normeista. Tänä keväänä se karitsoi tätini Virpin syntymäpäivän kunniaksi, ehkä jopa hieman yllättäen, kun luulimme sen jo jääneen syksyn astutuksista tyhjäksi.

Kesäisin terveisin lammasterapiasta täysin siemauksin nauttien Laura. (Tämä texel-uuhi rakastaa rapsutuksia, se osaa myös puskemisen jalon taidon kun lakkaa rapsuttamasta. Kaikki paijailu ja halailu käy.