Kesävieraita, kulttuuria ja nähtävyyksiä sekä elämyksiä

Ihana kesä, ilmoista huolimatta. Epävakaiset kelit jatkuvat ja vain muutama päivä on ollut niin lämmin että on tarjennut ilman takkia. Kesäkuu on lopussa, mutta mieleen on tullut kaivaa jopa välillä villahousut jalkaan. Mutta se, mikä kesästä tekee ihanan, on kesävieraat. Minun tapauksessani sukulaiset Lapista. Perinteeksi on jo vakiintunut, että äitini viettää meillä alkukesästä viikon ja oma rakas ihana isosiskoni tulee sitten myöhemmin kesällä viikoksi poikansa kanssa meille. Nämä viikot ovat aina avartavia joka mielessä. Paitsi että tulee hoidettua sukulaisuussuhteita ja parannettua maailmaa loputtomilla keskusteluilla aiheesta kuin aiheesta, tulee käytyä katsomassa lähiseutujen nähtävyyksiä. Mikä siinä onkin, ettei niitä tule käytyä muuten katsomassa vaikka oman perheen kanssa?

Siskoni kanssa on kierretty näyttelyitä, museoita, myllyjä, tiloja, kirpputoreja, lähikyliä ja pitäjiä. Ihanaa siitä tekee se, että etukäteen ei lyödä lukkoon mitään tiukkoja aikatauluja vaan mennään minne nenä näyttää. Viime viikolla tuli käytyä Tampereella Mummun luona ja serkkua tapaamassa (ja pojat pääsi päiväksi Särkänniemeen), Astuvansalmen kalliomaalauksilla (kävellen reittiä pitkin, mikä oli tosi hauskaa), Mikkelin torilla jättikirppiksellä sekä Mikkelin Taidemuseossa katsomassa kesän hauskaa sarjakuvanäyttelyä nimeltään Hullu Luovuus (Nyrjähtänyttä Suomalaista sarjakuvahuumoria). Suosittelen lämpimästi. Se tarjosi naurua, mutta myös avartavia uusia kokemuksia ja oivalluksen siitä, miten erilaisin taiteen tavoin ihminen voi ilmaista itseään. Romaaneissa, elokuvissa, teatterissa, tauluissa, grafiikassa, runoissa, musiikissa ja sarjakuvissa voi kaikessa ilmaista aivan samaa asiaa, vain tekotapa on erilainen, mutta jokaista katsoo/lukee ihminen samoine tunteineen. Tutustuin muutamaan aivan uuteen sarjakuvan tekijään jotka tekivät persoonallisella tyylillään suuren vaikutuksen. Tätähän taidenautinto on parhaimmillaan, ainakin itselleni. Irrottautuminen arkisesta maailmasta, hyppy jopa itselle vieraaseen ajatustapaan, jota katsellen/kuunnellen saa vain nauttia. Vaeltaa teokselta toiselle ja antautua ihanaan "flow" tilaan, parempaa sanaa en sille keksi. Sanalla sanottuna aivan mahtavaa.

Toinen aivan yhtä vaikuttava, jopa hienopi kokemus oli päivän rauhallinen retki poikien kanssa Astuvansalmelle. Upeat, tuhansia vuosia vanhat kalliomaalaukset korkealla kalliossa. Mietimme yhdessä murkkuikäistemme kanssa niiden merkitystä, miksi ne on maalattu aikoinaan. Meillä oli eväät mukana ja istuimme kiireettä laiturilla syöden mansikoita, lihapullia, karjalanpiirakoita ja juustoa. Ilmakin oli hieno: aurinko paisteli hetkittäin ja sade kiersi meidät vaikka päiväksi oli uhkailtu kuuroja. Muutaman kilometrin mittainen retkipolku oli mukava taivaltaa, vaihtelevaa maastoa: kiipeilyä, kallioita, kauniita maisemia, rantaa ja metsää. Pois lähtiessämme kiipesimme vielä sen kalliojyrkänteen päälle, jonka seinämässä maalaukset ovat. Upeat maisemat. Sinne olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi ajaksi seisomaan kalliolle kippura mäntyjen viereen katselemaan salmelle. Se joka Mikkelin seudulla asuu, eikä ole paikassa vielä käynyt niin kannattaa kyllä ottaa kesäpäivän ohjelmistoon. Hyvää seuraa ja kivaa evästä mukaan ja kiireettömästi reissuun. Mikä rentouttava päivä.

Ja ehdittiinhän sitä käydä rantasaunallakin ja Lapin sisko sai heittää talviturkkinsa Liekuneeseen, piipahdettiin Hirvensalmen hurjassa yöelämässä ja vietettiin muuten vain aikaa kotosalla lampaita laskien, valokuvaten, koiran kanssa lenkkeillen ja yhteisestä ajasta nauttien. Viikko kului taas loppuun ihan liian nopeasti. Sisko hyppäsi punaiseen Audiinsa poikansa ja minun poikani kanssa ja suuntasi kohti rakasta Lappia jatkamaan loman viettoa. Hieman kateellisena täällä mietin poikanikin jatkolomaa (kauheaa olla kateellinen omalle pojalleen): Aikaa lapsuuteni kotikylässä Muoniossa sekä ennenkaikkea lomanviettoa mökillä käsivarressa Ropinsalmella ja Norjan reissua. Mutta onhan se aivan ihanaa, että oma poikani saa viettää kesiään samoissa maisemissa missä itse olen lapsuuteni viettänyt: kalastaen rajajoella, tuntureilla kiipeillen ja kosken kohinaa kuunnellen.

Itse valmistaudumme viikonloppuna järjestettäviin maatalousnäyttelyihin. Joensuussa on tänä kesänä Farmari-näyttely jonne suutaamme prätkällä, mökkikin on jo varattuna. Pientä lomaa siis pukkaa:) Vanhempi pojistamme on luvannut jäädä kotivahdiksi huolehtimaan eläimet ja pitämään seiniä pystyssä.

Ja lopuksi on pakko vielä vähän tuulettaa onnesta ja ilosta ja pyyhkiä haikeita kyyneleitäkin silmäkulmista: Meidän kasvattamamme lämminverinen tamma Loippa´s Memory (Muiston Mussukka) jonka myimme nelivuotiaana uudelle omistajalle on suorittanut hienosti koelähdön ja oli ensimmäisessä startissaan hienosti toinen ajalla 20,1. Voittaja juoksi 20,0. Loppusuoran kamppailu oli tiukka, ihan ei tamma ennättänyt voittoon heti ekassa koitoksessaan. Muisto on ensimmäinen meillä syntynyt varsa, sen kanssa koettiin paljon noiden vuosien aikana, itse se opetettiin ja paljon tahkottiin, mutta kun aika ei riittänyt enään viedä sitä eteenpäin kilpailuihin asti, oli siitä pakko luopua. Onneksi se pääsi hyvään ravikotiin ja pääsee nyt radoille juoksemaan. Minulle se oli todella merkityksellinen hevonen heti syntymästään alkaen, sen kanssa "telepatia" toimi. Lempinimi Mussukka herätti aikoinaan hilpeyttäkin monissa, sillä se oli itseasiassa aika hapan luonteeltaan, ei todellakaan mikään maailman kilten ja kohteliain hevonen vaan useimmiten todellinen tuittupää. Isoksikkin se kasvoi, taitaa olla nyt ihan aikuisen mitoissaan lähempänä 170cm säkäkorkeudeltaan. Nyt on jännää seurata sen tulevia startteja ja toivoa sille parasta mahdollista tulevaisuutta ja terveyttä. Kuvissa Muisto on kolmevuotiaana kesälaitumella Savonlinnassa.