Kesä on Savossa jo pitkällä. Satulinnassakin on kuvaukset saatu jo päätökseen ja uusi kausi Vain Elämää -sarjasta purkitettua, ainakin siitä päätellen, että "yksityistilaisuus" kyltit tienhaarasta poistettiin. Joka kerta kun ajelen kaupunkiin asioille, ajan Satulinnan ohi. Ja kyllähän se kyläläisenä on tutuksi paikaksi tullut muutenkin.
Tämä kevät ja alkukesä on ollut kolea ja sateinen. Peltotöihin päästiin myöhässä, samoin lampaiden laitumelle lasku viivästyi, koska osa pelloista oli niin märkiä ettemme päässeet tekemään aitauksia. Toisaalta, ei kovin märälle pellolle kannata eläimiä viedäkkään. Ja kun oli kylmää niin eihän sinne mitään syötävääkään kasvanut. Nyt on kuitenkin lampurillakin "loma", pässit ovat omalla laitumellaan ja uuhet karitsoineen omalla. Keväällä syntyneet pässikaritsat vieroitettiin jo emistään ja ne ovat nyt isänsä hellässä huomassa. Niillä on kiva pelto, jossa tuolle kymmenen pässin laumalle riittää syömistä koko kesäksi. Se on vanhaa laidunmaata jonka keskellä kasvaa isoja kuusia, niiden alle eläimet pääsevät sateen suojaan ja pellolla on myöskin isoja kiviä, joiden päälle karitsat mielellään kiipeilevät tähyilemään maailmaa.
Laitumelle vienti olikin mielenkiintoinen näytös. Saaliseläiminä lampaat pelkäävät kaikkea uutta ja avaraa ympäristöä ja luonnollisesti pikkukaritsoja jännitti hieman tämä uudelle pellolle meno tutusta ja turvallisesta karsinasta jossa ne olivat viettäneet aikaansa. Veimme isot pässit Vestin ja Larin pellolle ensin hevoskuljetusvaunulla ja sitten haimme nämä kahdeksan pientä pässiä. Homma ei menny ihan niinkuin "Strömsössä". Ensinnäkään isot pässit eivät väistäneet veräjältä kun koitimme peruuttaa kuljetusvaunua pellolle vaan töllistelivät veräjällä saapuvaa kuljetusta. Kun viimein sain ne houkuteltua keskelle peltoa niin kauas, että isäntä sai yhdistelmän pellon sisä puolelle ja veräjän kiinni ja avasi lastaussillan, eivät karitsat meinanneet uskaltaa tulla ulos. Ulos tultuaan ne jäivätkin sitten pyörimään siihen kuljetuskopin ympärille. Teimme aika kauan töitä, että saimme ne ajettua niin kauas pellolle, että uskalsimme avata veräjän ja ajaa traktorin koppeineen ulos pellolta etteivät kaikki pässit karkaisi heti kättelyssä. Siinä kyllä kiristeltiin hieman hermoja ja taivasteltiin lampaiden laumakäyttäytymisen ihmeellistä maailmaa.
Viikon verran kaikki sujui hyvin, mutta nyt on isäpässillä jalka kipeä. Vesti on nitkauttanut jalkaansa ja ontuu. Eilen illalla asian havaittuamme tutkimme sen ja totesimme, että luita ei ole rikki ja sorkassakaan ei ole vikaa. Diagnoosiksi jäi "nilkan nyrjähdys" näin ihmistermeillä ilmaistuna. Olemme nyt antaneet kahtena iltana sille kipulääkettä ja se näyttääkin auttavan onneksi. Toivottavasti jalka pian paranisi. Tänään Vesti olikin jo pirteämpi ja oli jo keskellä peltoa toisten kanssa vahtimassa isolla kivellä leikkiviä pienokaisia.
Uuhet uuhikaritsoineen laiduntavat pihapelloilla. Niille laajennettiin aitausta tilan vanhalle laidunmaalle, jossa aiempina aikoina ovat lehmät laiduntaneet. Siinä on aika paljon koivikkoa joka myös tarjoaa suojaa paahteelta ja sateelta. Nyt on mukava keittiön ikkunasta seurata lampaiden touhuja. Eräällä valkeista risteytysuuhistamme on hassu tapa nukkua. Se vetää päiväunia sikeästi kyljellään ja jalat ihan suorana. Olen jo kaksi kertaa pelästynyt tosissani, että nyt se on heittänyt henkensä ja juossut laitumelle katsomaan. Silloin se nostaa päätään hämmästyneen näköisenä, on se kumma kun ei anneta edes nukkua.
Alkukesästä on ollut myös jännittäviä kohtaamisia metsän eläinten kanssa. Pihapiirissämme on pyörinyt pitkään komea kettu. Se ilmestyi hetikohta sen jälkeen, kun ensimmäinen uuhiryhmä oli laskettu laitumelle. Koirat paljastivat sen aina haukullaan ja kerran poikamme jo ajoi sen lammas aitauksesta pois. Tuo kettu on todella rohkea. Itsekkin olen ollut kymmenen metrin pässä siitä, eikä se pelännyt minua yhtään, katseli vain suoraan silmiin. Hieman tietysti huolestutti, onko siitä vaaraa karitsoille. Mutta pienihän kettu on kuitenkin lampaisiin verrattuna. Ja karitsat ovat jo isoja ja vahvoja, kolmen kuukauden ikäisiä. Eräänä päivänä näin ketun taas pellolla. Silloin näin jotain mieleenpainuvaa. Kolme isointa uuhta lähti rivissä kävelemään sitä kohti päät alhaalla, todella uhkaavan näköisenä rintamana. Ne lähestyivät kettua vakaan rauhallisesti ja niistä oikein huokui taistelu asenne. Kettu otti jalat alleen ja hävisi. Tämän jälkeen mieleni kyllä rauhoittui. Ajattelin että nämä kolme "laumanvartija Texeliä" kyllä pitävät repolaisen aisoissa.
Rauhoittavalle tuntuu myös se, että pässilaitumen vierellä asuvassa talossa asuu eläinrakkaita ja mukavia ihmisiä, jotka odottivat innolla koko kevään sitä päivää, jolloin tuomme lampaat laiduntamaan heidän talonsa takana olevalle pellolle. Tiedän, että jos jotain erityistä sattuisi niin he kyllä ilmoittavat asiasta. On ihanaa, että tällaisia ihmisiä on omalla kylällä ja ihan naapurustossa.
Lampuri lomailee teemalla: aamuin ja illoin eläinten terveyden tarkkailua, laidunaitausten kiertämistä päivittäin (jotta näkee ovatko ne ehjiä), vesien vaihdot, kivennäishuolto. Toivotaan hyvää kesää, terveenä pysyviä lampaita ja isoksi kasvavia pässejä:) Syksyksi on lihavarauksia jo mukavasti, muutama varaus mahtuu vielä listalle mukaan.
Seuraavaksi päästään ensimmäisen säilörehusadon korjuuseen ja sitten alkaakin lampolan rakennustyöt toden teolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti