Vuoden paras aika edessä

 Kohta se taas alkaa: karitsointi
Nämä pienet harmaskaritsat ovat jo muutaman vuoden takaa. Uusia alkaa tulla parin viikon kuluttua. Kymmenen uuhta on nyt kantavana ja ne karitsoivat parin viikon sisällä. Edessäni on taas jännitystä, valvomista, hermoiluakin, yöheräämisiä, onnea, iloa ja ehkäpä itkuakin: niin ilosta kuin surusta. Todennäköistä on nimittäin, ettei kaikki aina mene ihan nappiin. Joskus karitsa kuolee tai joudutaan lopettamaan avusta huolimatta.

 Tässä on avustusta suurimmillaan. Karitsoimiskarsinssa lämpölampun alla ja uuhelta lypsettyä ternimaitoa vastasyntyneelle pienokaiselle lähestulkoon pakkojuotolla. Nämä kaksi olivat niin pieniä ja heikkoja syntyessään, että niitä juotettiin ruiskulla ja pullolla monta päivää ennen kuin elämä alkoi voittaa. Kummastakin kasvoi terveitä ja reippaita. Nämä saivat nimekseen Minttu ja Viktori, niiden emä pienikokoinen uuhi Ramona taitaa muuten olla tänä vuonna se, joka karitsoi ensimmäisenä. Aiempina keväinä urakan on aloittanut Kaakao niminen iso ja vahva uuhi, se on tehnyt jo kaksi kertaa peräkkäin neloset. Huomaa kuvassa emännän hienot ja puhtaat työvaatteet. Jos kaupungille joskus hieman laittautuukin niin kotona ollaan sitten tämän näköisiä:D

Tässä ylemmässä kuvassa sensijaan on taustalla Pisara, joka on jo vaihtanut kotia. Se on nyt hyvällä ystävälläni terapia lampaana eikä sen tarvitse enää ponnistella voimiaan uusien karitsojen kanssa. Pisaralla oli huomattavia ongelmia kummallakin karitsoimiskerrallaan mutta avustuksella selvittiin.

Jäädään siis odottelemaan tämän kevään pikku "Bäitä". Lupaan laittaa kuvia ja kertoa kuulumisia sitten kun saan silmäni taas pysymään auki valvomisten jälkeen:)